Hohoo, hiljaiseloa blogirintamalla taas. Pari viime viikkoa on sisältäny paljon viestittelyä ja muutamat treffit. Eipä voi kuin todeta, että kolmas kerta toden sanoo, sillä aluksi kivalta vaikuttanut tyyppi osoittautui aikamoiseksi juntiksi. Minä en vaan käsitä miksi siinä älyluurimessa pitää jatkuvasti roikkua. Eikö nykyihminen enää oikeasti arvosta sitä face to face -seuraa? Oikeaa, livenä, in real life, tapahtuvaa keskustelua?
Ongelma johon törmäsin jo viimeisimmässä parisuhteessa: älypuhelimen jatkuva räpeltäminen ja erilaiset sosiaaliset mediat. Minulle itselleni fyysisesti läsnäoleva ihminen on aina tärkein "kohde". Se, jonka huomioin, se, jonka kanssa keskustelen. Tutummassa seurassa toki voi laittaa muille viestiä silloin ja tällöin. Parisuhteessa ollessa minulla oli erikseen tietokoneaika, jolloin pidin yhteyttä ystäviini somessa, ja lopun ajan käytin parisuhteeseen ja muuhun elämiseen.
Viime kesänä kiinnitin lenkillä huomioni aurinkoa palvoviin porukoihin. Ystävät olivat kokoontuneet yhteen ja olisin voinut kuvitella, että puheensorina olisi käynyt vilkkaana ja välillä olisi vallinnut keskinäinen luonteva hiljaisuus, kunnes jutustelu olisi jatkunut taas. Mutta eikö mitä. Minä taisin puhua koirilleni enemmän kuin nämä ystäväporukat keskenään. Jokainen räpelsi puhelinta. Siis mitä? Tämä sama ilmiö näkyy tietenkin lukuisissa muissakin tilanteissa, menit minne tahansa.
Omistan itsekin nykyään älypuhelimen ja käytän sillä myös facebookia ja whatsappia. Onhan se kätevää, kun voi lähettää kaverilleen ilmaiseksi viestin, mutta joku raja nyt oikeesti. Mun jakeluun ei mitenkään uppoa, että miten kummassa näpyttely voi jollekin korvata sen oikean seuran siinä sun kasvojen edessä. Kun tapaat ystäväsi, treffikumppanisi, kenet tahansa, niin eikö hän oikeasti ole sinun huomiosi arvoinen? Miltä sinusta tuntuu, kun haluat jutella ystäväsi kanssa ja hän ei selvästikään keskity, eikä ole läsnä, koska keskittyy puhelimeensa? Parhaassa tapauksessa hän viestittelee jollekin muulle henkilölle, mutta voi myös kunhan huvikseen selata nettiä, uutisotsikoita tai mitä tahansa.
Älypuhelin mahdollistaa monia asioita ja ne ovat myös käteviä monessa mielessä. Mutta ne aiheuttavat myös ongelmia ja minussa ne herättävät myös huolta. Yllättävän moni on sanonut, että useamman suhteen päällekkäinen pyörittäminen on nykyään helppoa Tinderin yms. palveluiden ansiosta. Voit olla treffeillä yhden ihmisen kanssa ja samalla lähetellä kivoja flirttiviestejä toiselle. Kuvottavaa. Edellisessä parisuhteessani tuota tapahtui. Kun olin töissä niin hiiret hyppivät pöydällä ja loppuajasta kapula oli tiukasta nenän edessä, vaikka olin jo tullut kotiin ja olisin kaivannut hieman yhteistä aikaa kumppanini kanssa.
Sosiaalisen median, internetin, älypuhelinten, tablettien ja muiden tuotteiden ja palveluiden aikakaudella olisi tärkeää muistaa myös perinteisiä asioita. Lasten olisi hyvä kirjoittaa kynällä paperille, piirtää paperille, lukea kirjoja, ja ennen kaikkea leikkiä ja pelata - nimenomaan niitä perinteisiä pelejä, eikä konsoleilla ja tietokoneella. Kuinka paljon rikkaampaa on lapsen (ja aikuisen) elämä, kun mennään yhdessä pulkkamäkeen, leikkipuistoon tai metsäretkelle, kuin että lapsi istutetaan kotona telkkarin ja/tai tietokoneen ääreen, törkätään käteen tabletti tai muuta vastaavaa?
Seuraavalla kerralla, kun menen mökille, suljen puhelimesta datayhteyden ja pidän breikin koko somesta. Se tekee välillä hyvää, kokeilkaa vaikka. Ja nauttikaa toistenne seurasta. Ei ole mitään vikaa pitää yhteyttä kaukana oleviin ystäviin, mutta muistakaa arvostaa ja kunnioittaa henkisellä läsnäolollanne myös heitä, jotka ovat lähellänne.
