Eihän se tietenkään riitä, että viikonloput (varsinkin sunnuntait) on pahinta aikaa yksinäiselle ihmiselle, kun ei ole edes töitä täyttämässä sosiaalista tyhjiötä. Mutta että pitää vielä eksän laitella viestiä. Mistähän lie yhtäkkiä ikävä iskenyt, melkein kolme viikkoahan tässä on erillään oltu, eikä aiemmin ole mitään kuulunut.
Vaikka tiedostaakin, että ilman on parempi, niin silti se vaan jossain tuntuu. Jättäisi minut jo rauhaan.
Kahlaan läpi Erityisherkkä ihminen -kirjaa. Ei mitään kevyttä lukemista ja välillä pitääkin tarttua kaunokirjallisuuteen ja pitää taukopäiviä lukemisesta, että saa sulatella lukemaansa rauhassa. Luulenpa kirjan avaavan vähän omia silmiäni oman itseni suhteen, mikä on toivottavasti loppujen lopuksi positiivista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti