Jotta voisi täysin ymmärtää ajatuksiani, on hyvä tietää, että kuulun siihen ihmisryhmään, joka on astetta herkempi kuin muut: erityisherkkiin ihmisiin. Olen tiedostanut asian vasta aivan äskettäin, mutta jo se saa oloni edes hieman paremmaksi. Tieto etten ole herkkyyteni kanssa yksin ja se fakta, ettei normaalia suurempi herkkyys ole huono eikä hyvä asia. Se vain on ja sen kanssa on opittava elämään, kuten muidenkin omien luonteenpiirteiden kanssa.
Psykoterapeutti Elaine Aron nimesi erityisherkän ihmisen (highly sensitive person, HSP) tutkittuaan ujoina pidettyjä ihmisiä. Ujous ja erityisherkkyys eivät ole muuten sama asia! Itsekin olen syyllistynyt pitämään itseäni ujona, mutta luulen että kyseessä on kuitenkin erityisherkkyys, jonka muut "oireet" itsestäni löydän.
Eläydyn hyvin vahvasti, otan toisten ihmisten tunteet "omakseni", arvostan elämässäni tasaisuutta ja turvallisuutta. Pysyvyyttä. Tämä ei tarkoita ettenkö nauttisi matkustelusta, varsinkin vaeltamisesta, mutta sehän taas toisaalta käy hyvinkin laatuun, sillä luonnossa ärsykemäärä on pieni ja erityisherkän ihmisen on helpompi olla. Ainakin minun.
Aronin kirja, Erityisherkkä ihminen, on vasta suomennettu, joten kirjastosta sitä saa odottaa tovin jos toisenkin. Siksipä se onkin mennyt ostoslistallani kärkipäähän. Toivon löytäväni kirjasta vinkkejä itseni voimaannuttamiseen tai paremminkin siihen, että voisin paremmin ympäröivässä maailmassa ja oppisin käsittelemään paremmin niitä asioita, jotka saavat minut nykyisin helposti pois raiteilta.
Tästä herkkyydestä en varmasti koskaan pääse, se kuuluu minuun, mutta toivon, että pystyn parantumaan minua aina vaivanneesta huonosta itsetunnosta ja riittämättömyyden tunteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti