Ensimmäinen viikonloppu eron jälkeen ilman, että on ihmisseuraa, ja sain itseni jo kiinni selaamasta treffipalstaa. Että pitääkin olla niin kova kaipuu toisen ihmisen seuraan. Tekisi mieli käpertyä jonkun kainaloon, joku silittelisi hiuksia ja suukottaisi niskaa. Saisi tuntea kosketuksen ja nukahtaa toisen viereen.
Mutta mistäpä miestä tähän hätään löytyisi. Enhän minä edes tiedä milloin minulle flirttaillaan, en osaa tulkita sitä. Enkä varsinkaan osaa itse flirttailla. Enkä ymmärrä mistä edes miehen voisin löytää, kun ei ole kavereitakaan.
Minun on oltava nyt yksin. Opittava olemaan niin vahva ja itsenäinen, että jos vielä joskus jonkun löydän ja sekin päättyy eroon, niin en totaalisesti muserru.
Minun on saatava takaisin maailmanvalloittaja-asenteeni. Eihän siitä kauaakaan ole, kun ajattelin että selviän mistä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti