Olen ollut parisuhteessa kolme kertaa. Neljä, jos ala-asteseurustelu lasketaan, mutta minä en laske. Kirjoitin ensin pitkät litaniat jokaisesta suhteesta ja miten ne päättyivät, mutta onneksi jätin tekstin hautumaan ja nyt, luettuani sen uudestaan, päätin etten sitä julkaisena sellaisenaan. Itseasiassa pyyhin kaiken pois ja kirjoitan hyvin lyhyesti. Osittain siksi, että alkuperäisestä tekstistä voisi minut joku tunnistaa ja haluan säilyttää nimettömyyteni. Osittain muista syistä.
Sen verran tähän totean, että ensimmäistä seurustelusuhdetta kadun syvästi. Jotkut väittävät, ettei elämässä kannata katua mitään, että jokainen virhekin opettaa jotain ja kasvattaa ihmisenä. Minäkin tähän uskon, mutta tuo suhde oli sellainen, että se teki enemmän hallaa minulle ja ympärilläni olleille ihmisille, kuin mitä se opetti. Enkä näe, että olisin yhtään sen huonompi ihminen vaikka olisin tämän suhteen missannut kokonaan.
Kaksi muuta suhdetta taas päättyivät toisaalta hyvin samoilla, toisaalta hyvin eri tavoilla. Siinä missä toinen suhde oli pitkä ja rauhaisa, mutta päättyi itselleni yllättäen, toinen suhde oli lyhyt, kiihkeä ja riitaisa (riitelyä inhoan yli kaiken, joten tämän suhteen loppuvaiheessa olin hyvinkin onneton ja itkuinen) ja päättyi yhteisen juttutuokion jälkeen eroon. Molempiin kuului valitettavasti myös toinen nainen, se kiusallinen kolmas osapuoli. Pitkän parisuhteen päätteeksi ex kertoi, että oli jo jonkun aikaa ollut ihastunut toiseen. Lyhyen parisuhteen ex ei kertonut asiasta vaan se selvisi minulle toista kautta. Tätä pettämisasiaa on turha tässä enää toistamiseen puida, kun sitä jo käsittelin kertaalleen. Kipeää se tekee ja toivon todella kovasti, ettei enää kolmatta kertaa tarvitsisi asiaa käsitellä.
Käytännön asiat ovat vielä tuoreimman eron osalta kesken, mikä riipii minua jokaisena päivänä. Olen jo aiemmin todennut, että asiat on saatava päätökseen, jotta pääsen itse käsittelemään eron loppuun asti, mutta mies on karannut jonnekin. Hän viestitti pari päivää sitten ja sain hänet lupaamaan, että olisi tavattavissa parin viikon päästä. Elän toivossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti